Sulakkeen rakenne

Sulakkeen rakenne
Sulan nimellisvirta ei ole sama kuin sulakkeen nimellisvirta. Sulan nimellisvirta valitaan suojatun laitteen kuormitusvirran mukaan. Sulakkeen nimellisvirran tulee olla suurempi kuin sulatteen nimellisvirta, ja se määritetään pääsähkölaitteen yhteydessä.
Sulake koostuu pääasiassa kolmesta osasta: sulate, kuori ja tuki. Sula on avainkomponentti, joka säätelee sulatuksen ominaisuuksia. Sulatteen materiaali, koko ja muoto määräävät sulatusominaisuudet. Sulamateriaalit jaetaan kahteen luokkaan: matala sulamispiste ja korkea sulamispiste. Matalan sulamispisteen materiaaleilla, kuten lyijyllä ja lyijylejeeringeillä, on alhaiset sulamispisteet ja ne on helppo sulattaa. Suuren ominaisvastuksensa ansiosta sulatteen poikkileikkauskoko on suurempi ja sulatuksen aikana syntyy enemmän metallihöyryä. Ne soveltuvat vain sulakkeisiin, joiden katkaisukapasiteetti on pieni. laite. Korkean sulamispisteen materiaaleilla, kuten kuparilla ja hopealla, on korkeat sulamispisteet, eikä niitä ole helppo sulattaa. Kuitenkin niiden alhaisemman resistiivisyyden vuoksi niistä voidaan tehdä pienempiä poikkileikkauskokoja kuin alhaisen sulamispisteen sulat. Sulattaessa syntyy vähemmän metallihöyryä, joten ne soveltuvat erittäin rikkoutuneisiin sulakkeisiin. Sulan muoto on jaettu kahteen tyyppiin: filamentti ja nauha. Muuttuvan poikkileikkauksen muodon muuttaminen voi muuttaa merkittävästi sulakkeen sulakeominaisuuksia. Sulakkeilla on erilaisia ​​sulakekäyriä, jotka voivat sopia erityyppisten suojakohteiden tarpeisiin.
Ampeerisekunnin ominaisuudet:
Sulakkeen toiminta saavutetaan sulattamalla sulatteen. Sulakkeella on hyvin ilmeinen ominaisuus, joka on ampeerisekunnin ominaisuus.
Sulatteessa sen käyttövirta- ja toiminta-aikaominaisuudet ovat sulakkeen ampeerisekuntiominaisuuksia, joita kutsutaan myös käänteisviiveominaisuuksiksi, eli: kun ylikuormitusvirta on pieni, sulatusaika on pitkä; kun ylikuormitusvirta on suuri, sulakeaika on lyhyt.
Ampeerisekunnin ominaisuuksien ymmärtämiseksi voimme nähdä Joulen lain perusteella, että Q=I2*R*T. Sarjapiirissä sulakkeen R-arvo on periaatteessa muuttumaton ja lämmöntuotto on verrannollinen virran I neliöön ja lämmitysajan T Proportionaaliseen, eli: kun virta on suurempi, kuluu aikaa sulamisaika on lyhyempi. Kun virta on pieni, sulan sulamiseen tarvittava aika on pidempi. Vaikka lämmön kertymisnopeus on pienempi kuin lämmön diffuusionopeus, sulakkeen lämpötila ei nouse sulamispisteeseen, eikä sulake edes sula. Siksi tietyllä ylikuormitusvirta-alueella, kun virta palaa normaaliksi, sulake ei pala ja sitä voidaan jatkaa käyttöä.
Näin ollen jokaisella sulalla on minimisulatusvirta. Eri lämpötiloja vastaavasti pienin sulamisvirta on myös erilainen. Vaikka ulkoinen ympäristö vaikuttaa tähän virtaan, se voidaan jättää huomiotta käytännön sovelluksissa. Sulan minimisulatusvirran suhde sulatteen nimellisvirtaan määritellään yleensä minimisulamiskertoimeksi. Yleisesti käytettyjen sulatteiden sulamiskerroin on suurempi kuin 1,25, mikä tarkoittaa, että sula, jonka nimellisvirta on 10A, ei sula virran ollessa alle 12,5A.
Tästä näkyy, että sulakkeen oikosulkusuojaus on erinomainen ja ylikuormitussuojaus on keskinkertainen. Jos sitä todella pitää käyttää ylikuormitussuojauksessa, on johdon ylikuormitusvirta ja sulakkeen nimellisvirta sovitettava huolellisesti yhteen. Esimerkiksi: 8A sulaa käytetään 10A piirissä oikosulkusuojaukseen ja ylikuormitussuojaukseen, mutta ylikuormitussuojausominaisuudet eivät tällä hetkellä ole ihanteellisia.
Sulakkeiden valinta riippuu pääasiassa kuorman suojausominaisuuksista ja oikosulkuvirran koosta. Pienitehoisissa moottoreissa ja valaistushaaralinjoissa sulakkeita käytetään usein ylikuormitus- ja oikosulkusuojauksena, joten sulatteen sulamiskertoimen odotetaan olevan sopivan pieni. Yleensä käytetään RQA-sarjan sulakkeita, joissa on lyijy-tinaseossulate. Suuremman kapasiteetin moottoreissa ja valaisimissa tulee ottaa huomioon oikosulkusuojaus ja katkaisukyky. Yleensä käytetään RM10- ja RL1-sarjojen sulakkeita, joilla on suurempi katkaisukyky; kun oikosulkuvirta on suuri, tulee käyttää RT0- ja RTl2-sarjojen sulakkeita virranrajoituksella.
Sulan nimellisvirta voidaan valita seuraavasti:
1. Kun suojataan stabiileja kuormia ilman käynnistystä, kuten valaistuslinjoja, vastuksia, sähköuuneja jne., sulatteen nimellisvirta on hieman suurempi tai yhtä suuri kuin kuormituspiirin nimellisvirta.
2. Sulatusvirta yksittäisen pitkäaikaistyöskentelymoottorin suojaamiseksi voidaan valita suurimman käynnistysvirran mukaan tai seuraavan kaavan mukaan:
IRN Suurempi tai yhtä suuri kuin (1.5~2.5)IN
Kaavassa IRN--sulanimivirta; IN--moottorin nimellisvirta. Jos moottori käynnistyy usein, kaavan kerrointa voidaan nostaa sopivasti arvoon 3-3,5 todellisesta tilanteesta riippuen.
3. Suojaa useita pitkäkestoisia moottoreita (virtalähteen runkojohdot)
IRN Suurempi tai yhtä suuri kuin (1.5~2.5)IN max+ΣIN
IN max - yhden suurimman kapasiteetin moottorin nimellisvirta. ΣIN loput. Moottorin nimellisvirran summa.