Ensinnäkin ruostumattoman teräksen itsekierteittävien ruuvien ruostumisen estäminen Ruostumattomasta teräksestä valmistettujen itsekierteitteiden ruoste on yleinen ongelma, mutta käyttäjät voivat ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin tilanteen vähentämiseksi. Ensinnäkin käyttäjät voivat kiinnittää huomiota pinnoitusprosessiin. Pinnoitteen värin valitseminen pidemmällä suolasuihkutestiajalla on hyvä valinta. Kun pinnoitat itsekierteittäviä ruuveja, varmista, että kosteus on täysin kuivaa ja galvanoiva kerros on liian ohut, mikä heikentää korroosionkestävyyttä ja aiheuttaa helposti ruostetta. Lisäksi se voidaan ruiskuttaa jäljitelmäruostemaalilla parantaakseen entisestään sen ruosteenestokykyä. Toiseksi, kiinnitä huomiota säilytys- ja käyttöympäristöön. Älä aseta ruostumattomasta teräksestä valmistettuja itsekierteittäviä ruuveja suoraan maahan, ne tulee asettaa tarjottimelle tai hyllylle. Varastointiympäristön ei tulisi olla kostea, sen tulee olla tuuletettu, hengittävä, vähentää vesihöyryn esiintymistä. Itsekierteittävien ruuvien pitkäaikainen varastointi tai käyttö suolapitoisessa, happamassa, emäksisessä, korkeassa lämpötilassa ja kosteudessa aiheuttavassa ympäristössä johtaa väistämättä ruosteeseen, joten se on tarkastettava ja vaihdettava säännöllisesti.
Toiseksi itsekierteittävien ruuvien pintakäsittelyn suorittaminen Itsekierteittävien ruuvien pintakäsittely on tärkeä prosessi. On olemassa useita yleisiä pintakäsittelymenetelmiä: 1, galvanointi. Tässä menetelmässä sähköpinnoitettava itsekierteittävä ruuvi liotetaan katodina liuokseen, joka sisältää galvanoitavan metallikationin. Metalli on sähköisesti kiinnitetty itsekierteittävän ruuvin pintaan. Yleisimmin käytettyjä galvanointimetalleja ovat nikkeli, kromi, tina, kupari, kulta ja hopea. 2. Anodisointi. Tämä menetelmä käyttää kemiallista tai sähkökemiallista käsittelyä metallikomponentin sisältävän ihokerroksen muodostamiseksi metallin pinnalle. Lähes kaikki metallimateriaalit voidaan anodisoida sopivassa elektrolyytissä, mukaan lukien ruostumaton teräs, sinkkiseos, alumiiniseos, kupariseos ja titaaniseos. 3. Mustattuminen. Yleensä käytetään alkalista kemiallista hapetusmenetelmää, koska oksidikalvon ulkonäön ominaisuuksien vuoksi sitä voidaan käyttää vain yleisessä tai öljyisessä väliaineessa, tai ulkonäön vaikutuksen huomioon ottamiseksi käytetään mustevia ruuveja. 4. Passivointi. Tämä menetelmä liuottaa ruuvin pinnalla olevat rauta-epäpuhtaudet muodostaen passivoidun suojakalvon, joka voi suojata ruuvia ja tehdä siitä helposti syöpymättömän. Yleisiä passivointipintakäsittelymenetelmiä sovelletaan elektroniikkatuotteisiin. 5. Elektroforeesi. Tämä menetelmä käyttää elektroforeesia maalin, kumin ja muiden hiukkasten tasaiseen peittämiseen ruuvikiinnittimen pinnalla. Elektroforeesin pintakäsittelyn jälkeen itsekierteittävän ruuvin pintapinnoitteen tulee olla tasainen, sileä ja sileä. 6, Dacromet-pintakäsittely. Tämä pintakäsittely voidaan pinnoittaa kolmella värillä, musta, hopeanharmaa, hopean valkoinen. Dacromet-pintakäsittelyn etuna on hyvä ruosteenkestävyys, joka sopii hiiliteräkselle ja ruostumattomalle teräkselle.
On huomattava, että pinnan viimeistelyyn on monia tapoja. Ruostumattomasta teräksestä valmistetut itsekierteittävät ruuvit tulee valita ympäristön erityiskäytön tai muiden pintakäsittelyn vaatimusten mukaan. Käyttäjät voivat valita oman pintakäsittelynsä itseporautuvien ruuvien luonteen ja käyttöympäristön ymmärtämisen perusteella. Tällä tavalla voidaan taata ruuvien ulkonäkö ja laatu sekä pidentää niiden käyttöikää.
