Itseporautuvien ruuvien pintakäsittely: Useimmat itsekierteittävät ruuvit on päällystetty galvanoidulla tai sinkkifosfaatilla. Kadmiumpinnoitusta käytetään harvoin sen korkeiden kustannusten ja myrkyllisyyden vuoksi. Jos ulkonäkö on tärkeä, voidaan valita nikkeli- tai kromipinnoitus.
Yksi on ,ulkonäkö hävittäminen ei vain lisää mittakaavassa (esim. vähentynyt ontelo jne. ) ja eivät pidäulkonäkö hävittäminen vaikuttaavääntömomentti , kiristä laajuus ,yhteysvoimaa , joten kun teet kokeita olla pisteytetään galvanoinnin mukaan, Kadmiumpinnoitukselle tai fosfaatin hävittämiselle on erilaisia sääntöjä. Testattaessa soveltuvaa kierrereiän halkaisijaa, käytettävien ruuvien on oltava samannäköisiä ruuveja.
Toinen on se, että suuren kovuuden, pienimuotoiset itsekierteittävät ruuvit epäonnistuvat usein käytössä vetyhaurauden vuoksi. Itsekierteittäviä ruuveja, jotka on tarkoitettu murtautumaan rautaan, ei saa hävittää hiilihapolla. Hiiletyksen jälkeen hävittäminen tuottaa korkean kovuuden ja korkean hiilipitoisuuden, kun tämä tilanne aiheuttaa pinnoitus- tai peittaushyökkäyksen ja vetyhaurastumisen hävittämistä.
Vetyhaurastumistesti: Vetyhaurastumistestin tarkoituksena on pääasiassa testata, onko itsekierteittävässä ruuvissa jäljellä vetyä ruuvijärjestelyssä ja hauraako se itsekierteittävää ruuvia. ( Yleensä haurastumista ei tapahdu hetkessä , ja sille on annettavaainoa näennäinen jännitys ) Ruuvien pinnoitus tai päällystys on ladattava taulukon 3 testisäännön mukaisesti kuten rautaa ja terästä litteässä aluslevyssä , laakeripinta normatiivisesti tasainen aluslevy ruuvin kannan alla erottuva päätyyppi , upotettu tyyppi (oval) ruuveissa käytetään vastaavaa viistettyä etäisyyttä teräslevyä. Pään alempaan tukipintaan asennetun tasaisen aluslevyn tai välikappaleen paksuuden tulee mahtua ruuvin maksimivirheelliseen hampaan pituuteen.
